Tänä vuonna Euroviisujen tarjonnasta löytyi useampi suosikki kuin pitkiin aikoihin. Hyviä biisejä on toki muitakin kuin alla luetellut, mutta tässä listattuna henkilökohtainen suosikkiviisikkoni satunnaisessa järjestyksessä.

Suomi: Saara Aalto – Monsters

Monsters on ainoa tämän vuoden viisubiiseistä, jonka olen kuunnellut etukäteen. Tosin aika paha sitä olisi ollut vältelläkään. Kappale vaati kuitenkin useamman kuuntelukerran, ennen kuin tykästyin siihen. Suomen ehdokkaaksi Saara Aalto on erinomainen valinta: biisi on sopivan popahtava omilla höysteillään, mutta kuitenkin riittävän omanlaisensa erottuakseen – ei suinkaan mitään tusinamusaa. Tämä on luonnollisesti hieman puolueellinen analyysi biisistä.

Moldova: DoReDoS – My Lucky Day

Moldovalla on vuosien varrella ollut useita hyviä biisejä (jätän nyt erään puhallinsoittimen mainitsematta), jotka ovat erottuneet hyvin muiden biisien joukosta. Niin erottuu myös My Lucky Day, joka jää sekä soimaan päähän että tuo hymyn huulille joka kuuntelukerralla. Biisin lavashow on värikäs, ilmeikäs ja sopivan retrohenkinen. Mainitsemien arvoista on myös se, että lavalla ei nähdä suunnatonta valoefektiarsenaalia, vaan painopiste on todellakin esiintyjissä ja musiikissa. Näin biisi jää hyvin mieleen.

Norja: Alexander Rybak – That’s How You Write a Song

Rybak tekee tarttuvia biisejä, siitä ei vain pääse yli eikä ympäri. Tämä biisi on melko kepeä ja ehkä jopa yksinkertainen, mutta siitä huolimatta tämä diskobiitti kaivautuu korvamadoksi erittäin helposti. Myös herran karisma on omaa luokkaansa. Lavashow’n osalta ilmasoitanto jäi erityisesti mieleen.

Australia: Jessica Mauboy – We Got Love

Jos Euroviisuja ei olisi keksitty Euroopassa, niin Australia olisi kehittänyt ne jo moneen kertaan. Sen verran mantereella innostutaan viisuista. Tämänvuotinen edustuskappale on mielestäni sellainen, jossa Euroviisujen henki on kaikin puolin läsnä. Yksikään osa-alue ei välttämättä ole loistava saati täydelliseksi hiottu, mutta kokonaisuus on erittäin toimiva. Jessica Mauboy ei esitä kappaletta liian vakavasti (joskin työtä sen eteen on aivan varmasti vakavissaan tehty), vaan sopivan persoonallisesti. Myös Mauboyn lauluääni on loistava ja mielestäni se muistuttaa jonkin verran Kelly Clarksonia.

Belgia: Sennek – A Matter of Time

Tämä biisi muistutti monen Twitterissä kommentoineen mielestä Bond-tunnaria. Kieltämättä tämä sopisi monenkin elokuvan tunnusmusiikiksi – ei tarvitse kuin sulkea silmät ja antaa mielikuvituksen hoitaa loput. Sennekin lauluääni on kaikin puolin vakuuttava ja parhaiten biisiä voisi mielestäni kuvailla sivistyneen hillityksi. Myös kappaleen lavashow jatkaa samalla linjalla, eikä ole liian räikeä saati hyökkäävä.

Finaaliin suosikeistani päätyivät kaikki muut paitsi Belgia. Suomella on nähdäkseni hyvä mahdollisuus kärkikahinoihin, mutta enpä kyllä pahastu, vaikka nämä muutkin siellä finaalikärjessä olisivat.

Lykkyä kaikille finaaliin päässeille!