Tämä kolumni on julkaistu Urjalan Sanomissa vuonna 2006.

Vielä pari vuosikymmentä sitten kylät olivat vilkkaita elämän keskipisteitä. Peruspalvelut löytyivät läheltä kotia ja kaikki kyläläiset olivat hyvää pataa keskenään. Tänä päivänä kylät kuihtuvat asukkaiden muuttaessa lähemmäs palveluita.

Kyläkaupat ovat katoavaa perinnettä. Harvat muistavat iloisesti tervehtivän kauppiaan, joka tunsi kaikki asiakkaansa nimeltä ja osasi jokaiselle todeta jotakin nasevaa. Lähiseutujen kasvottomat ostoskeskukset uhkaavat sitkeimpiäkin tervaskantoja. Innokkaimmankin kauppiaan on hankala taistella jättiläismäisiä ostoshirvityksiä vastaan. Tulojen ja suupielien kääntyessä alaspäin voi monen usko alkaa horjua. Onneksi uskolliset asiakkaat ovat aina olemassa ja kenties heidän tukensa auttaa jatkamaan.

Kyläkoulut ovat myöskin muuttumassa uhanalaisiksi. Kyläkouluja on lopetettu ympäri Suomen maata ja taloudellisten syiden vuoksi alasajot eivät todennäköisesti tule loppumaan. Monet vanhat kansansivistäjät ovat sateen ja tuiverruksen armoilla – hylättyinä. Onnellisempiakin tarinoita toki löytyy, sillä esimerkiksi talkoovoimilla saadaan ihmeitä aikaan. Valveutuneet kyläläiset ovat ottaneet kunniatehtäväkseen kunnostaa vanhoja rakennuksia ja ehostettuja kouluja käytetään muun muassa kerhotiloina ja tanssisaleina. Hatunnoston arvoinen suoritus, ei voi muuta sanoa.

Kylien tulevaisuus näyttää kuitenkin perin synkältä. Kohta ei kylistä enää löydy postilaatikkoakaan, johon voisi kerran vuodessa käydä kirjeensä pudottamassa. Tiet ovat paikoitellen huonossa kunnossa, eikä rahaa niiden korjaamiseen tahdo löytyä. Kylien tietoliikenneyhteyksiin sen sijaan on viime vuosina panostettu, mutta mitäpä iloa niistäkään on. Operaattorin täytyy tulla tekemään asennustyöt traktorilla, koska autolla ei pääse.

Eniten kyläläisiä hämmentävät tällä hetkellä kuntaliitokset. Monet pelkäävät, että palvelut lipuvat hiljalleen kohti keskustoja, jolloin esimerkiksi kauppaan voi pahimmillaan joutua matkaamaan kymmeniä kilometrejä. Erityisesti vanhusten kannalta tällainen kehitys on huolestuttavaa.

Kylät herättävät aivan liian usein kielteisiä mielleyhtymiä. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että suurkaupungitkin ovat aluksi olleet – niin juuri – pieniä kyliä. Nykyiset kyläyhteisöt ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, eikä niitä tule paheksua. Päinvastoin. Sillä maastahan se pienikin ponnistaa, vai kuinka?