Tip tap tip tap! Tontut odottavat jo nurkan takana, mutta vuotava kattoikkuna on aivan kohdalla. Olisi nyt edes kunnon sadekuuro, mutta ei, sellainen mitätön tuhnutihutus, joka ei edes kastele. Keittiössä niskaan kuitenkin putoaa vesipisara, joka todennäköisesti höyrystyi hyvin vauhdikkaasti.

Kuluneen vuoden aikana tutuksi tullut kattofirman vuotopäivystyksen numero puhelimeen ja menoksi. Hetken kuluttua työnjohtaja soittaa takaisin varmistaakseen, että onhan tämä varmasti uusi pyyntö, eikä jokin vanha vikailmoitus kesältä ole pulpahtanut pintaan. Harmiksi töräytän totuuden, että vettä on jälleen kattoikkunan väärällä puolella, jonka jälkeen huokaisemme molemmat syvään.

Tarjoan ystävälliseen, mutta tiukkaan sävyyn esitetyn vahvan kehotuksen, että joko kattoikkuna korjataan siten, että se ei enää vuoda tai vaihtoehtoisesti kattoikkuna poistetaan kokonaan.

Alkaa tuntua, että kattofirman auto on pihallani useammin kuin postinjakaja. Olkoonkin että tämä harmillinen saaga on saanut aivan liian monta jatko-osaa, olen tyytyväinen saamaani palveluun. Myöskään sellaisia vahinkoja ei ole syntynyt, joita ei olisi rätillä saanut kuivattua.

Tällä kertaa korjaukset taidettiin tehdä pari astetta suuremmalla hartaudella, koska jatkuva takuukorjailu ei ole kattoyrityksenkään etu - kuluja tulee joka kerta.

Pitäisiköhän varmuuden vuoksi lisätä kalenteriin muistutus kolmen kuukauden päähän aamuyön tunneille, että “soita vuotopäivystykseen”? Toivottavasti ei tule tarvetta.