Vaikka parhaillaan vietetään pääsiäistä, tarinan otsikko ei suinkaan viittaa hengellisyyksiin. Sen sijaan tämän blogin aikoihin on käytetty sellaisia manauksia, että eräs ristiinnaulittu heppu voisi järkyttyä kovinkin pahasti. Siispä aivan jokaista ääneen lausumaani sanavalintaa en apinoi tähän tekstiin.

Epäilemättä kaikki ihmiset nauttivat äärettömästi, jos joutuvat yöllä heräämään tahtomattaan. Eittämättä yhtä moni varmasti haluaisi nukahtaa uudestaan. Mutta eihän se käy päinsä, ainakaan minulle. Heräsin pitkäperjantain ja lauantain välisenä yönä siihen, että alitajunta kertoi jonkin asian olevan pielessä. Yleisesti ottaen äkkiherätys keskellä yötä vaatii hetken, että aivot heräävät koomastaan ja alkavat toimia edes puolella teholla.

Aivojen pinnisteltyä pari minuuttia takaisin tähän ulottuvuuteen tajuan mistä on kyse. Jostakin kuuluu vesipisaroiden lorinaa. Ulkona on ensimmäinen kovempi sadekuuro sitten kartanoon muuttamisen jälkeen. Yllättävän hyvin äänet kuuluvat sisälle, pohdiskelen. Nehän ikään kuin kaikuvat sisätiloissa.

Kun herätys tuli pyytämättä, kai sitä samalla voisin käydä juomassa lasillisen vettä. Vesipisarat ovat keittiössä vielä äänekkäämpiä. Jos joskus tulee hetki, kun aivot tajuavat salamannopeasti jotakin, niin tämä oli ehdottomasti sellainen hetki. Hyvä ettei kattoikkunasta valu täydennystä suoraan vesilasiin.

Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä. Kattoikkuna vuotaa! Tänä yönä ei nukuta.

Teetin kartanossa kattoremontin tammikuun loppupuolella. Samalla kun Suomen sään kiduttama huopakatto vaihtui konesaumapeltiin, uusittiin myös talon alkuperäinen kattokupu. Voisi olettaa, että kun tilaa kotimaiselta yritykseltä kattoremontin, korjaustarve ei ilmenisi aivan näin nopeasti. Onneksi ei ollut mikään pieni nyrkkipaja: vuotopäivystys palveli keskellä yötä ja saapui pääsiäisvapaista huolimatta nopeasti tilkitsemään rakenteellisia epäkohtia. Takuuhuolto toimi, siitä kiitokset kattofirmalle.

Kuulemma tiiviste oli hieman vinossa ja kattokuvun ruuvit turhan löysällä. Helpot korjaukset ja veden sisäänheitto loppui kuin sei… kattoon. Lienee tammikuun lumimyrskyissä ollut asentajalla kiire lämpimään ja sattunut asennuserhe. Onneksi vettä päätyi vain kattokupukuilun sisäpinnoille, joten paria sydämentykytystä suuremmilta tuhoilta vältyttiin.