Päivä paistaa oveen
Reipas talvipakkanen enteilee aurinkoista päivää. Oikein mainio keli lähteä ulos. Virhe. Nopea puuterilumen lakaisu rappusilta. Toinen virhe. Katseen kohdistaminen ulko-oveen. Kolmas virhe.
Aurinkoinen päivä sai mukavan aloituksen. Ulko-ovi irvistää. Siis ihan kirjaimellisesti. Ulommainen levykerros suunnittelee omaa lomamatkaa ties minne etelän lämpöön ja on alkanut hallitusti erkaantua muusta ovesta. Päivä paistaa joskus kuulemma risukasaan, mutta tällä kertaa se paistaa ulko-oven rakenteesta sivusuuntaisesti.
Eipä mitään, ajattelen samanlaisella tyyneydellä ja kärsivällisyydellä kuin zen-buddha, jota on juuri kopautettu kulkusille. Onhan ovi sentään jo lähes melkein puoli vuotta vanha, vastahan se elokuussa asennettiin. Kiiltelee vielä uutuuttaankin, joten kyllähän nyt on jo korkea aika osoittaa ikääntymisen merkkejä.
Lieköhän ovessa käytetty liimaerä ollut sekundaa ja siihen tarvittava yksisarvisen papanoista jauhettu erikoisesanssi ollut loppu juuri tämän oviyksilön kohdalla. Eihän nyt muuten ole mahdollista, että Suomessa valmistettu ovi ei kestä Tampereen vaativissa olosuhteissa yhtenä kappaleena edes puolta vuotta.
Onneksi ovi on muutoin ehjä, joten tarkenen näpytellä takuureklamaation matkaan ilman sormien jäätymistä. Samalla voin aloittaa veikkauksen, minkä värinen ovi on irtoavan levypinnan alla, kun se jossain vaiheessa tekee lopullisen peräeron liimaustensa kanssa.