Joulu on jo ovella, ainakin suklaalavojen muodossa, jotka ovat hiipimässä kauppojen varastoista myymälän puolelle. Siispä on erinomainen hetki jutella pipareista. Pyhien aasinsiltojen henki huokaisee parit hallelujat, koska kyse on - tietysti - aivan muusta kuin joulupipareista.

Kun avaat jonkin nettisivun, sinulta kysytään lupaa evästeille kyllästymiseen saakka. Harva kuitenkaan välttämättä tietää, mistä varsinaisesti on kysymys. Evästeiden englanninkielinen termi on “cookie”, josta johtuen niitä on kutsuttu Suomessa myös pipareiksi tietotekniikan kivikaudella. Silloin tietokoneet olivat isoja ja harmaita, eivätkä Jonnet tätä muista (eJo.: ennen Jonnen syntymää, vrt eKr.). Pipari nimityksenä on sangen osuva, koska piparin mutustelusta jääviä keksinmuruja voi verrata tiedonmurusiin, joita jätät jälkeesi internetissä.

Evästeitä voisi vertauskuvailla vaikkapa seuraavasti. Kun käyt kaupassa ja tuijotat sipsipussia, kauppias käy laittamassa selkääsi muistilapun, jossa lukee “kuolasi Raffeleita 13.9.2026”. Jogurttihyllyllä selkääsi ilmestyy toinen lappu, jossa lukee “osti hedelmäpommiä kaksi purkkia”. Kassalla ilmestyy vielä viime hetken lappu, että patukkakin maistuu. Kun seuraavan kerran käyt kaupassa, kauppias vilkaisee muistilappuja ja aivan sattumoisin kipittää tuomaan silmiesi eteen lavallisen Raffel-nyssäköitä, ja lempijogurttiasi on kohtalon oikusta joka kylmäkaapin kulmalla. On myös turha kuvitella, että pääsisit patukoita karkuun.

Evästeet ovat siis keino tallentaa tiedonmurusia. Nykyään niitä käytetään paljon nimenomaan mainostamisessa, koska siellä liikkuvat suuret rahat. Evästeitä voidaan käyttää myös hyviin tarkoituksiin. Edellä mainittu kauppias voisi käyttää niitä vaikkapa nimesi muistamiseen tervehtiessään - vastaavasti nettisivut muistavat sinut, eivätkä vaadi kirjautumaan joka välissä uudelleen, kun eihän niitä salasanoja meinaa edes muistaa. eJo-aikakaudella evästeet kehitettiin nimenomaan helpottamaan käyttäjien elämää, ei mainostajien avuksi. Kaikki evästeet eivät siis ole pahiksia.

Kuten ihmiskunnan historiassa on tapahtunut toistuvasti, säännöllisesti ja poikkeuksetta, kaikelle hyvälle keksitään ei-niin-hyviä, vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia. Kun sauna keksittiin, joku hoksasi, että sen taakse on hyvä viedä ihmisiä kokemaan kaikkea muuta kuin hyvää. Kun ämpäri keksittiin, joku hoksasi, että niiden jakaminen ilmaiseksi on oiva keino taivuttaa kansakunta omaan tahtoonsa. Kun betoni keksittiin rakennusmateriaalina, joku oivalsi, että siitä voi tehdä yhden matkan sukelluskengät. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Koska evästeet ovat ihmiskunnan keksintö, kehityskulku oli vääjäämätön. Jollakulla syttyi hehkulamppu, että näillähän voi kytätä ihmisiä. Kärjistäen jokainen klikkauksesi tuottaa tietoa kiinnostuksen kohteistasi mainostajille. Tämän tiedon perusteella he yrittävät näyttää juuri sinua kiinnostavia mainoksia. Evästeitä viuhahtelee edestakaisin, kun tietojasi eri nettisivuilta yhdistellään isoksi palapeliksi. Naapurisi, kummin siskontytön pikkuserkun enopuolen kaimasi ja puiston penkillä nuokkuva hiippari näkevät aivan eri mainoksia.

Periaatteessa ajatus voi kuulostaa hyvältä. Saat täsmämainoksia tarpeidesi mukaan. Säästät euron tarvitsemastasi tuotteesta, mainostaja tienaa kultaharkon tiedoillasi. Mainostajan tahtotila on kaikesta huolimatta myydä sinulle(kin) mahdollisimman paljon (eli kaikki), ei niinkään pohtia, tarvitsetko tuotetta oikeasti. Reilu peli jne.

Mitä ilman evästeitä tapahtuu? Piparinnälkäiset mainostajat tuuttaavat edelleen kaupallista ilosanomaa, mutta reklaamit eivät ole kohdennettuja: kissaihmiselle saatetaan mainostaa hamstereita ja vegaanille täyttä lihaa. Kauppaa syntyy vähemmän ja sekös vastapuolta sapettaa. Tästä johtuen evästeistä kieltäytyminen on tehty usein äärimmäisen vaikeaksi, eikä se onnistu ilman foliokääröä, manaajaa ja haudan takaa elvytettyä Chuck Norrisia.

Sen makuinen pipari se.