Koska olen nähnyt kartanossani ensimmäisen asuinvuoden aikana vettä enimmäkseen väärissä paikoissa ja väärään aikaan, alan hiljalleen suhtautua terveellä epäluulolla kaikkiin H2O-molekyyleihin ja niiden junailemiin salaliittoihin. Tällainen hetki voi tulla esimerkiksi silloin, kun ikkunasta ulos toljottaessa näen keskellä lumista takapihaa vajaan käsivarren kantiltaan olevan nurmikkoläiskän. Tossut jalkaan ja tutkimaan - kappas, läiskähän on hyytymässä oleva vesilätäkkö keskellä tiluksia.

Eipä asiassa muuten olisi mitään erikoista, mutta ulkona on -10 astetta pakkasta. Onko tullut kesä talven keskelle? Joko termodynamiikan lait ovat pettäneet tai Smurffit ovat avaamassa jonkin sortin kylpylää solmimatta vuokrasopimusta.

Kylpylä ilman vuokrasopimusta ja rakennuslupia.

Mistä vesi oikeastaan ilmestyi? Taasko jokin putki on mennyt atomeiksi ja muuttunut geysiriksi? Ei onneksi. Käden jo hamutessa nitropurkkia kaikki mittarit ja anturit vahvistavat saman kuin silmätkin, että tällä kertaa vettä ei oleskele asiattomasti missään saati sitten ole karkuteillä.

Alkuviikosta keli oli plussan puolella ja vetinen. Jonnekin taivaalta lirissyt ja viereisestä rännistä katolta sulanut vesi päätyi, ja tällä kertaa selvästikin yhteen takapihan pieneen syvänteeseen (hienompi kiertoilmaus sopimattoman syvälle montulle) lumen alle värjöttelemään. Jo vanha kansa on tiennyt lumen lämmöneristävyyden, ja esimerkiksi talojen kivijalkojen vuoraaminen lumella oli ennen vanhaan tavanomainen energiansäästötoimi. Maanpinnan lämpötila säilyy sopivissa lumiolosuhteissa nollan tietämissä, vaikka pakkasukko olisikin vauhdissa. Siispä lätäkkö jäi vastustamaan väistämätöntä kohtaloaan kuin iglussa konsanaan.

Mainoslinkki: Valostore

Käykö sinullekin niin, että innostut talven pimeydessä tutkimaan sulaneita ruoholaikkuja? Eikö lumilapiota meinaa löytyä hämärässä? Tai tarvitsetko muuten vain hämärähommiisi lisää valoa? Valostore tarjoaa laajan valikoiman hyviä tuikkuja moneen käyttötarkoitukseen. Valoa pimeyteen!

Voin tienata taskurahaa linkin klikkaamisesta ja/tai sen kautta tehdyistä ostoksista.

Tällä kertaa kävi vain niin, että lopulta fysiikan lait alkoivat taas uskoa itseensä, ja veden yllä ollut lumikerros romahti kartanon Sherlockin mielenkiinnoksi ja Smurffien harmiksi. Sininen sienikansa menetti iglukylpylänsä katon - eivät olleet palkanneet osaavaa suunnittelijaa. Samaan aikaan vastuuhenkilö todennäköisesti viiletti eurot pöksyntaskuissaan kohti seuraavaa hyväuskoista Smurffia.

Seuraavana aamuna sinisten pikkuheppujen kylpyläaltaasta oli vedetty myös tulppa pois ja vesi oli jatkanut matkaansa. Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen entisille savua… höyryäville raunioille. Tällä kertaa ei onneksi valskannut yksikään putki tai kattoikkuna itse kartanossa. Sen pituinen se.