Suhisee kuin suihkukone
Itsenäisyyspäivän kunniaksi viemärin tuuletusputkesta alkoi kuulua kovempi suhina kuin suurten ikäluokkien aikanaan suksiessa oppikouluun. Tarkastuskaivosta kuului kuin suihkukoneen humina, mutta mitään ralliraitoja jättävää superjöötiä ei näy kurvailemassa edestakaisin pohjaviemärin syvyyksissä.
Siispä perusvikadiagnostiikka käyntiin ja vislauksen juurisyytä penkomaan. Vuotaako jokin vesipiste? Ei. Vesimittarin kelmeät numerot ovat rauhallisemmat kuin naapurinsa lottovoitosta järkyttyneen suomalaisen tajuton olemus.
Olisiko pönttöön ähelletty keskimääräistä suurempi annostus aiheuttamaan tungosta putkistoon? Ei. Korkeintaankin ehkä. Täytän ämpärin vaihvihkaa vedellä, jotta lähiseutujen ämpärinhamstraajat eivät ilmesty jonottamaan kotikartanon ovelle. Vesi sujahtaa viemäriin nopeammin kuin ehdit satunnaisen jonomuodostelman nähdessäsi ajatella ämpäreitä.
Olisiko jokin vesilukko kerännyt sellaisen biomassan, että uusi elämänmuoto on jo syntymässä? Ei. Tai sitten kyseinen elämänmuoto on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen ja hankkinut itselleen kansalaisuuden ja juristin pätevyyden. Yhtä kaikki, vesilukot tarjoavat puhtaan vesiperän.
Stubbin puutuneiden käsien viimeisen puristuksen kohdalla suhina loppuu kuin taikaiskusta. Kenties kyseessä oli Linnan juhlien tv-lähetyksen aiheuttama sähkömagneettinen häiriö? Ehkä uusi elämänmuoto testasi mielenhallintaa suhinalla? Vaiko sittenkin torttu jatkoi matkaansa kohti tuntematonta?
Emme ehkä koskaan saa tietää.