Olipa kerran vislaava ja suhiseva viemäri. Olisipa edelleen menneisyydessä, mutta ei, vislari on tehnyt paluun.

Vettä pimeään aukkoon. Lattiassa. Valoa perään, sinne samaan aukkoon. Lattiassa. Hanat auki, hanat kiinni. Tarkastuskaivossa ei edelleenkään näy poikkeavaa, mutta kohina on kuin Imatrankoskessa sen villissä nuoruudessa.

Soitto paikallisen vesilaitoksen vikanumeroon ja tarina suhisevasta viemäristä yllättää päivystäjän, joka todennäköisesti hetken epäili elävänsä aprillipäivää. Sen verran vakuuttava tarinani oli, että vesilaitoksen auto ilmestyy alle puolessa tunnissa tontin vallihaudan reunalle.

Aiemman tarinan Kalevala-runomuodossa toistamisen jälkeen putkimaisterit tarttuvat toimeen. Sopivan vireystilan saavuttamiseksi nuuhkimme ja kuuntelemme hetken viemärin sulosointuja. Tilanne olisi ollut varmasti ikimuistoinen ulkopuolisen silmin, mutta onneksi silminnäkijöitä ei ollut eikä tule.

Suhina kuulostaa siltä kuin se tulisi maapallon keskipisteestä, mutta putkimaisterit järkeilevät, että ääni saattaa olla peräisin jöötivatkaamolle johtavan putken ulkopuolelta. Tarkalleen ottaen H2O-tuubista sen vieressä.

Hetken kuluttua vesi roiskuu hallitusti, kun vesimittari irtaantuu putkistosta ja siirtyy ns. työnjohtomoodiin nojailemaan seinustalle. Putkimaisterit veivaavat venttiilejä ja päästelevät paineita verkostoon. Paitsi että eivät.

Painemittaus kertoo, että linnanherra pääsee piakkoin raottamaan lompakkoaan. Tonttivesijohto lurauttelee nesteitään aivan pyytämättä maankamarassa seikkailevien, pohjavettä kohti pyrkivien vesipisaroiden tovereiksi. Kaikki muut tontilta löytyvät putket, letkut ja röörit on putsattu, uusittu ja sivelty hopeavedellä. Ei kuitenkaan tätä viiden metrin historiallisia arvoja kantavaa putkea 1970-luvulta.

Valveutunut linnanherra varmastikin sivuuttaisi epämääräiset suhinat ja lurinat. Poissa silmistä jne. Allekirjoittanut ei ole vielä moista taitoa oppinut. Rakenteiden kannalta erinomainen asia, mutta kassaholvin kannalta ikävämpi.

Pitäkäämme pieni hiljainen hetki kypsään 50 vuoden ikään päässeelle tonttivesijohdolle. Olet aina muistoissamme (vuodesta 1975) ja tiliotteen miinusrivinä (vuodesta 2025).