Smurffit kostivat kylpylänsä tuhoutumisen. En tosin tiedä miksi minulle, koska katastrofi oli luontoäidin tekosia. Kartanon isäntä oli vain utelias sivustaseuraaja.

Vesi teki comebackin viikonlopun aikana romahtaneen Smurffikylpylän raunioille ja vähän laajemmaltikin. Vesimäärä ei ollut valtava, mutta kuitenkin riittävä lintujen kylpemiseen ja peurojen juoma-altaaksi. Vesimäärä ei ollut mahdoton, mutta riittävä ollakseen epäluonnollisista lähteistä peräisin. Vesimäärä ei ollut tolkuton, mutta silti piikki takapuskurissa.

Eipä muuta kuin soitto vesilaitokselle ja pyyntö tulla varmuuden vuoksi tarkistamaan tonttivesijohto. Se sama, joka uusittiin tasan kuukausi sitten. Eihän se voi vuotaa?

Eihän?

Painemittari valahtaa nollille nopeammin kuin yläkerran hiippakuntaan siirtyvän paavin sielu vaihtaa maisemaa. Kyllä vain. Sama putki vuotaa. Ainoa ero on se, että ensimmäisellä kerralla vuodosta ei ilmennyt maallisia vesijälkiä. Edellinen vuoto tyytyi suhisemaan, mutta tämänkertainen vuoto yrittää jopa mahtailla.

Mainoslinkki: Antikvaari.fi

Jos maailma tarjoilee kovaa tuuria ja epäonnenpotkuja, karkaa kirjojen fantasiamaailmaan. Lue tylsä elämänkerta ja ymmärrät, kuinka viihdyttäviä vastoinkäymiset lopulta ovatkaan. Tai opettele remonttireiskaksi kirjoja lukemalla. Luettavaa remonttien ajaksi ja muihin tarpeisiin voit hankkia näppärästi Antikvaarista. Pääset kirjaostoksille tästä!

Voin tienata taskurahaa linkin klikkaamisesta ja/tai sen kautta tehdyistä ostoksista.

Päivystäjä pohtii hiljaa mielessään, kuinka reagoin tilanteeseen. Ehkä ennakoi ja kaiveli jo taskuaan tarjotakseen nenäliinaa kyynelten kaveriksi. Saattoi yllättyä röhönaurusta, jolla otin tilanteen vastaan. Ei ehkä tyypillisin reaktio putkirikkoon, mutta putkihan se vain on. Se korjataan asiantuntemuksella, ei murehtimisella.

Tapahtuman todennäköisyys lienee verrattain pieni, joten täytynee laittaa lottokuponki vetämään. Toisaalta sehän vaatisi hyvää onnea, sellaista tuuria tässä torpassa ei taida olla.